6.7.

Osasto Sveitsin vanhempi osasto heräsi aamulla 0600 koska päivän haikille piti reitin pituuden ja vaativuuden takia lähteä jo 0730. Erittäin pikaisen aamiaisen ja syöksypakkaamisen jälkeen osasto siirtyi Kanderstegin receptionin eteen, jossa oppaamme ja meidän ryhmäämme lisäksi kuuluneet skotit jo odottelivatkin. Haikin reitin selvittämisen ja varusteiden tarkastamisen jälkeen lähdimme etenemään reipasta tahtia kohti vaijerigondoliasemaa. Päivän sää osoittautui taas vaihteeksi erittäin aurinkoiseksi ja kuumaksi, ja osasto suorittikin asemalla varustekevennys- ja auringoltasuojautumistoimenpiteitä. Näihin toimenpiteisiin aikaa olikin ennakoitua enemmän gondolin teknisten ongelmien vuoksi. Tämä ja hissin erittäin jyrkkä ja suuri nousu sekä gondolin tonnikalatölkkimäinen olemus aiheutti hermostusta eräissä nimeltämainitsemattomissa matkaajissa. Gondolin toiminnan palauduttua osasto suoritti sillä siirtymän kahdessa osastossa ylös. Siirtymän jälkeen lähdimme nousemaan jatkuvasti jyrkkenevää rinnettä lähes trooppisiksi nousseissa lämpötiloissa. Näistä syistä osaston nesteen kulutus matkan aikana oli erittäin runsasta ja esimerkiksi juomarakon arvo nousi taivaisiin. Koko matkan muotiväriksi tämän saman pitkään jatkuneen sääilmiön vuoksi oli muodostunut tyylikäs possunpunainen ja tämänkin päivän sää tuki tämän värin muodostumista osaston iholle. Saavuttuamme lähemmäs huippua jätimme reppumme matkalle ja suoritimme viimeisen nousun Bunderspitzille. Huipulla pääsimme nauttimaan erittäin laajasta näköalasta (kauimmat vuorenhuiput sijaitsivat oppaan mukaan jo Ranskan puolella) ja tämä näköala tallennettiinkin moniin kuviin. Huipulla sijaitsi myös vieraskirja johon osastomme jätti terveiset ja lopuksi vielä kirjoitti nimensä alle. Vuoren huipulta löytyvään kivikasaan lisättiin myös lippukunnan lyhenteellä varustettu kivi, jota voidaan seuraavalla matkalla ihmetellä. Tässä kohtaa ainakin osaa meistä alkoi hämmentää haikkiin varattu pitkä aika mutta syy siihen selvisi kun matka Bunderspitziltä alaspäin alkoi. Ennen matkaa alaspäin pidimme evästauon ja totesimme tortillojen sopivan erinomaisesti vaellusruoaksi. Evästauon jälkeen syy reitin vaativuuteen ja siihen varattuun pitkään aikaan selvisi kun eteemme aukeni massiivinen irtokivirinne jota lähdimme matelemaan alaspäin. Matkan aikana hallitus meinasi kaatua hyvinkin konkreettisesti pariinkin kertaan jalansijojen petettyä. Kun tätä rinnettä oli madeltu alaspäin hyvän tovin, ryhmän suureksi iloksi lähdimme etenemään samaa rinnettä ylöspäin jotta pääsisimme kahden vuoren välissä olevasta solasta Kandestegin puolelle. Solan takaa paljastui vielä lisää irtokiviä, mutta sen jälkeen maasto helpottui huomattavasti ja eteneminen helpottui. Kuitenkin matkan pituus, jyrkkyys ja vaativuus alkoi vaatia veronsa, ja osaston etenemisnopeus oli varsin vaatimaton, mutta onneksi matkaa piristi havainto murmeleista. Loppumatka kului lähinnä itsensä rikkomista varoessa ja oppaan monen moninaisia portistakulkutapoja ihmetellessä. Kun saavuimme perille, oli osasto rikki ja väsynyt mutta kokenut kokemuksen, jota kukaan ei varmasti unohda.

Nuorempi osasto, eli ”juusto-osasto”, heräsi 07:00 aikoihin vanhemman osaston ryminään ja ryskeeseen. Puolivalmis puuro syötiin, ja siirryttiin Elmon ja Vilin johdolla receptionin eteen klo 08:30 odottamaan opastamme Albinia. Albin osoittautui hyväksi oppaaksi: ei höpissyt liikaa, mutta kertoi oleellisimmat asiat matkantekoon liittyen. Ryhmämme aloitti kapuamisen kohti vuorenrinteellä olevaa juustolaa. Kulkemamme polku mutkitteli vuorenrinnettä pitkin, välillä nousten portaiden tavoin, välillä kulkien keveästi niittyjen halki. Lisähaastetta toi päivänmittaan yltyvä helle. Matkalla kuulimme Albinilta että rinteellä olevat lypsylehmätkin olivat kavunneet samaa kapeaa ja jyrkkää polkua ylös vuorelle. Matkanopeutemme oli enemmänkin verrattavissa vuorikauriin hyppelyyn, kuin lehmän taapertamiseen. Olimme juustolassa tunnin etuajassa. Matkalla ohitimme puoli tuntia meitä ennen lähteneen ryhmän.

Juustola oli niityllä, vuoren rinteellä. Itse rakennus oli kesäkäyttöön suunniteltu mökki, johon oli yhdistetty lehmien navetta. Aluksi perheen vanhempi rouva kertoi juustonvalmistuksen perusteista. Juustomassaa sekoitetaan kaksitoista tuntia saunan padan tapaisessa kattilassa. Tämän jälkeen massa siivilöidään ja puristetaan juustokiekon muotoiseksi. Ennen ikäännyttämistä juusto upotetaan vahaan, säilyvyyden parantamiseksi. Juustonvalmistusprosessin ihmettelemisen jälkeen siirryimme reissun herkulliseen osaan: valmiin juuston maistelemiseen. Alle vuoden ikäinen juusto oli pehmeää ja mietoa, vanhempi juusto oli kuivempaa ja vahvempaa. Juusto oli parempaa mitä odotimme, ja osa meistä ostikin juustoa mukaan vietäväksi.

Takaisintulomatka sujui nopeasti painovoiman siivittämänä. Toki pysähtelimme kuvaamaan ja ihailemaan

laaksoon avautuvaa maisemaa. Matkamme päättyi Kanderstegin rautatieasemalle. Kiitimme opasta ja opas kehui meitä nopeimmaksi ryhmäksi mitä hän on opastanut.

Illalla klo 19:00 osallistuimme leirialueen yhteiseen urheilukilpailuun. Yllätysmomentin aiheutti eri kansallisuuksista koostuvat sekajoukkueet, joten kommunikointi tapahtui kehonkielellä ja rallienglannilla. Kilpailun aiheena oli viestijuoksun yhdistäminen viiden eri maan kuvitteellisiin ominaisuuksiin ja tapoihin. Esimerkiksi australialaisessa viestissä osallistujat juoksivat takaperin ja irlantilaisessa viestissä kannettiin märkää pesusientä joukkueen ämpärin täyttämiseksi. Kilpailun loputtua tapahtuma yltyi vesisodaksi, jolloin suurin osa suomalaisista osallistujista päätti hipsiä takaisin leiriin iltapalalle.

- Niko ja Elmo